Seuraava askeleeni bändeissä ja musiikkituotannossa: Vaikeat Ajat uudella kokoonpanolla

Vaikeat Ajat syntyi loppukesällä 2007 Oulun Steiner-lukion lopputyönä, jossa opiskelimme musiikkialbumin tuotantoa ja teimme sellaisen lopputyönä. Albumi valmistui vuoden 2008 alkuun mennessä, ja yhtye pohti, lopettaako projekti vai jatkaako se ilman alkuperäistä laulajaa.

 

Aloimme harjoitella ilman alkuperäistä laulajaa Oulun Heinäpään koulun kellarissa ja päätimme, että on aika nostaa bändimme uudelle tasolle. Halusimme laajentaa aikaisempaa kouluaikaista toimintaamme ja keikkailla ja äänittää enemmän, ja siten hankimme lisää bändin jäseniä – laulajan, basistin ja kosketinsoittajan – tuomaan lisää väriä ja dynamiikkaa musiikkiin. Muutaman treenauskerran ja minun kannustukseni jälkeen vaihdoimme treenikämppämme parempaan Oulun Hiukkavaarassa vanhalla kasarmialueella.

Toukokuussa 2008, vapun juhlapäivänä, bändikaverimme ja minä olimme kaikki lähteneet kaupunkiin porukalla, mutta illalla halusimme lähteä baareihin. Halusin saada pyöräni mukaan muiden ollessa kävellen – kun olin hakemassa pyörääni, 3 miestä hyökkäsi kimppuuni takaa, yksi heistä löi minua päähän. Pullon kanssa. Siitä jäi minulle elinikäiset arvet ja krooninen kipu. Jos bändikaverini eivät olisi antaneet minun lähteä hakemaan pyörääni yksinään ja olisivat odottaneet 3 minuuttia minun takiani, tätä tapausta ei olisi tapahtunut. Tämä kertoo vertauskuvallisesti myös heidän asenteestaan minua kohtaan, kuinka olin joku tyyppi, johon suhtauduttiin mukavasti, mutta selän takana vittuillen.

Teimme myös yhden tai useamman keikan Oulun lähellä, joista ensimmäinen pidettiin Oulun etelä-puolella olevassa nuorisokeskuksessa. Se pidettiin vanhassa punaisessa isossa puutalossa, ja se meni hyvin; yleisöä oli 20-50 henkeä. Viime kuukausien aikana olimme lisänneet tuotantoomme 3 kappaletta, jotta saimme soittaa 6 kappaletta keikalla.

Kuvia ennen keikkaa.

Koska laulaja oli äskettäin vaihtunut, kiinnostus kappaleiden uudelleen äänittämiseen uuden laulajan kanssa oli suuri. Koska aiemmat nauhoitukset olivat minun tekemiä eivätkä olleet saaneet positiivista palautetta, päätimme palkata ulkopuolisen tuottajan Ismon läheiseltä treenikämpältä Hiukkavaarassa. Vaikka sain Ismolta hyviä ohjeita, hän vaikutti snobilta ja myrkylliseltä kilpailijalta, eikä hän rohkaissut minua tuottajaurallani. Tämä vain vahvisti tunnettani siitä, että itseoppineena minulla ei ollut taitoja tuottaa kunnolla.

Päätin kuitenkin nauhoittaa itse kolme uutta kappaletta nähtyäni ammatillisessa musiikkiopistossa oppilaan tuottavan huonompaa musiikkia kuin minä. Niinpä äänitimme vielä 3 kappaletta ("Kehuja vai kiitosta?", "Tiedän liikaa ja "Suomuurain, ei seppelettä”) uudessa harjoitushuoneessamme Hiukkavaarassa, joka oli ollut nautinnollista ja virkistävää aikaa. "Kehuja vai kiitosta?" oli täysin minun kirjoittamani kappale, johon bändikaverini olivat kannustaneet minua. Ville oli mukana kirjoittamassa ”Tiedän liikaa” ja Juha kirjoitti ”Suomuurain, ei seppelettä”.

Kävimme säännöllisesti treenaamassa uudella treenikämpällämme, joka sijaitsi Oulun Hiukkavaarassa, ja lopullisena tavoitteenamme oli äänittää ja harjoitella keikkoja varten siellä. Vappupäivän 2008 jälkeen minulle jäi elinikäisiä arpia otsassani, kroonista kipua sekä hämmennyksen ja epämukavuuden tunnetta, kun tunsin menettäväni taiteellisen johtajuuden. Tästä huolimatta sain soittaa bändin kanssa säännöllisesti, tutustua musiikkityyliimme ja olla osa positiivista yhteisöä.

Oli muutamia asioita, jotka olisi voitu tehdä toisin. Ensinnäkin muut olisivat voineet kannustaa minua lukemaan musiikkituotannosta parantaakseni taitojani. Lisäksi palkkaamamme ammattimusiikin tuottajan myrkyllisyys olisi voitu välttää. Minua olisi voitu kannustaa säilyttämään taiteellinen johtajuus, rohkaista tekemään musiikkia yksin, ja minua olisi pitänyt kannustaa ja rohkaista yrittämään saada kuunteluita enemmän ja miellyttää ihmisiä. Kaikki nämä asiat olisivat olleet suureksi avuksi musiikillisen urani edistämisessä, ja ne olisi voitu tehdä toisin.

Olen nyt täysin eri paikassa musiikin tuotannossa ja olen kiitollinen siitä, että olin mukana Vaikeat Ajatissa ja sain näitä kokemuksia. Koko yhtyeen 6 hengen matkan aikana olemme oppineet paljon kyvystämme tehdä hienoa, energistä ja yksityiskohtaista musiikkia. Se on ollut hieno tapa oppia osallistumaan musiikin tuotantoon syvemmällä tasolla, ja toivon, että kaikki muut saavat jotain irti kokemuksistamme.