Vaikeat Ajat -yhtyeen neljäs ja viimeinen tuotantokierros

Kesästä 2009 kesään 2010 minulla oli etuoikeus olla mukana Vaikeat Ajat bändissä ja toimia yhtyeen tuottajana, säveltäjänä ja kitaristina. Olimme työskennelleet kuuden hengen tiimin kanssa vuoden 2008 alusta lähtien pitäen bändin treenikämppää koko ajan Oulun Hiukkavaarassa.

Tässä oli autoni, jolla kuskasin bändiläisiä treeneihin ja takaisin kotiin.

Kesällä 2009 tapahtui monenlaista. Ensinnäkin me, Vaikeat Ajat -bändi, menimme Raaheen paikalliseen baariin keikalle, joka osoittautui meidän kaikkien aikojen parhaaksi keikaksi. Ihmisiä tuli paljon ja olutta juotiin runsaasti. Harjoittelimme myös kolmea uutta kappaletta, jotka nauhoitettaisiin bändillemme. Samaan aikaan Oulun Steiner-lukion miehet valmistuivat ja menivät armeijaan, ja monet heistä kuuluivat samaan kaveriporukkaan kuin bändimme jäsenet.

Tyypillistä toimintaa viikonloppuisin kaveriporukassamme.

Heinäkuussa myös minä liityin ilmavoimiin. Bändin jäsenten myönteinen asenne asepalvelukseen vaikutti tähän päätökseen, vaikka olin alun perin suunnitellut siviilipalvelukseen menemistä. Ajattelin mennä asepalvelukseen vain viikoksi tai kahdeksi, mutta jäinkin. Koko alokasjakso kesti n. 10 viikkoa. Sen jälkeen minut valittiin sotilaspoliisi-johtajakoulutukseen, jonka sisällöstä en tiennyt etukäteen mitään. Olin koulutuksessa vuoden 2010 loppuun asti, ja puolet vuodesta 2011 olin Lapin lennostossa ryhmänjohtajana, mikä oli henkisesti ja fyysisesti tiukkaa. Vaikka en tiennyt sitä silloin, minusta levitettiin törkeitä huhuja, mikä johti selittämättömään negatiivisuuteen ympärilläni, jossa en saanut rauhaa. Minulla ei ollut tyttöystävää traumaattisten kokemusteni vuoksi, enkä kestänyt enää muuta kuin itseäni, joten erosin bändistä kesällä 2010 tai vähän aikaisemmin.

 

Matkalla Teatrialle ja ilmiselvää jännitystä ennen keikkaa.

 

Teatrian takahuoneessa. 

Vuoden aikana meillä oli mahdollisuus äänittää kappaleita ja tehdä keikkoja vapaa-ajoillani. Meillä oli yhtyeen tähän mennessä suurin keikka Oulun Teatrialla talvella 2010, missä oli noin 300 hengen yleisö. Valitettavasti en saanut jokaista lomaa keikoille, minkä seurauksena menetin yhden keikan ja tarvitsin tuuraajan sinne. Äänitimme myös biisejä silloin tällöin, kun olin armeijasta lomalla, mikä auttoi tuomaan kaivattua muutosta vakavaan asepalvelukseen. Vuoden 2010 alussa miksasin tuotantoa kannettavalla tietokoneellani armeija-tuvassa vapaa-ajalla.

Kirjoitimme ja sävelsimme kolme kappaletta tänä aikana. Sävelsin ja kirjoitin sanat "Kuinka näin kävikään" -kappaleeseen, joka tehtiin syksyllä 2008 ja se kuvastaa kohtaamiani pahoinpitelyjä. Ville sävelsi ja kirjoitti kappaleen "Siivous", josta tehtiin musiikkivideo minun erottuani bändistä. Lopuksi Juha sävelsi ja kirjoitti sanat kappaleeseen "Roolijaosta". Kaikki kolme kappaletta ovat tähän mennessä teknisimpiä kappaleitamme ja niissä on paljon hienoja asioita, joita voin käyttää tuottajana tulevissa teoksissani.

Hiukkavaaran treenikämpällä.

Jälkeenpäin katsottuna minulla on paljon hyviä muistoja siitä ajasta, jolloin musiikki oli ainoa varma lepohetki armeijassa, ja olen ylpeä että sain soittaa Teatrialla isolla keikalla. Samalla en voi olla ihmettelemättä, mitä olisi voinut tehdä toisin. Olisin voinut jättää tuskallisen kivuliaan armeijan ja opiskella musiikkia, ja pahoittelen, etten pitänyt päiväkirjaa, koska poistin sen vahingossa. Kaiken kaikkiaan kesti 13 vuotta toipua traumasta, ja olen vasta nyt alkanut toipua täysin.