Vaikeat Ajat bändin kolmas tuotanto-kierros

Musiikintuottajana opin paljon luomalla Vaikeat Ajat bändin vuonna 2007 ja olemalla yhtyeen tuottajana, säveltäjänä, sanoittajana ja kitaristina. Olimme tuolloin viimeistä vuotta Oulun Steiner-lukiossa oppimassa musiikkialbumin tuotantoa ja päätimme tehdä oman albumin lopputyönä. Lopputyö valmistui vuoden 2008 alussa ja sovimme, että yhtye pidetään koossa levyn valmistumisen jälkeen, kuitenkin uuden laulajan kanssa

 Villen piirtämä ehdotus levyn kanneksi.

 

Tämä blogikirjoitus kertoo ajasta syksystä 2008 kesään 2009. Tänä aikana teimme bändin kanssa kolmannen äänityksen ja ainakin kaksi keikkaa. Bändin jäseniä oli tuolloin kuusi henkilöä: Seppo, Ville, Juha, Antti, Sami ja Joonas. Pidimme myös yhteistä harjoitustilaa Oulun Hiukkavaarassa.

 

Treenikämpällä.

Eräs hieno asia loppukesässä 2008 on se, kuinka minä ja Ville menimme Oulun Steiner-lukioon neljännelle luokalle, kun meidän ikäiset olivat yleensä jo armeijassa. Muilla yhtyeen jäsenillä oli jo muu elämä käynnissä, kuten yliopisto, työ tai työttömyys. Bänditreenejä ja -keikkoja tapahtui vielä tuolloin säännöllisesti ja minun piti löytää keino tasapainottaa oma henkilökohtainen elämäni. Sitä olisi tuonut romanttinen kumppani, mutta hänen löytäminen tuntui mahdottomalle, johtuen tuoreista kasvojen arvistani, jotka oli aiheuttanut hyökkäys aiemmin samana vuonna. Tämän lisäksi bändin uuden musiikin luomisen piti mahtua aikatauluun yhtä hyvin. Vanha ystäväni ja lontoolainen Jesse liittyi kaveripiiriini puoleksi vuodeksi käydessään armeijaa ja se lisäsi elämään jännittävää silausta. Muutin lopulta kämppäkaverin kanssa asuntoon Tuiraan ja kosteat viikonloput Jessen läsnäolosta siellä saattoi varjostaa joitain masentavia tunteitani, kuten tavanomaisen innostuksen puutetta musiikkia ja bändiä kohtaan.

 Jotta Vaikeiden Aikojen kolmas vaihe pysyi käynnissä ja kaikkien työtaakka pysyi kevyenä, oli selvää, että Juhan ja Villen täytyi säveltää ja sanoittaa seuraavat biisimme. Kun olin nauhoitukset lähestyivät, Juha loi ensin kappaleen ”Nolla”, joka on heijastava tarinakappale, jolla on pitkä loppu. Lisäksi Ville tuli mukaan "S.T.E.V.E.V.K.A" positiivisena vahvistuslauluna, joka koski pettämistä ja salailua. Tätä viimeistä Villen alkuperäiskappaletta nimeltä Lapsuudenkoti lukuun ottamatta levyn viimeiseen kappaleeseen luotiin harmonista surua ja yksinäisyyttä. Albumiin liittyvät muistoni tässä Vaikeiden Aikojen kolmannessa vaiheessa säilyvät positiivisina, sillä se opetti keveyden luomista hektisen aikataulun aikana.

Ja mitä jäi jäljelle tästä bändin kolmannesta aikakaudesta: yksi iteraatio kehityksessämme rock-kappaleiden sovittajina, ja teknisiä kappaleita, joita voin opiskella seuraavien kappaleita tuottaessa, mukavia muistoja treenikämpällä ja hei – muistoja jopa vanhan ystäväni Jessen kanssa!

 

Minä keikalla talvella 2009.

Kaikki tämä ei tietenkään tapahtunut ilman puutteita. Jälkeenpäin katsottuna on joitain asioita, joita olisin voinut tehdä paremmin, kuten keskittyä tietokirjallisiin resursseihin teknisessä tuotannossa ja sopimusasioissa tai lukea side-chain compressorista pelkkien VST-plugareiden ja syntikoiden sijaan. Lisäksi, kaikki lyriikat eivät tuolloin saaneet minua pyörtymään ilosta, mutta tietyllä näkökulmalla ja kypsällä iällä voin arvostaa niitä paljon enemmän kuin parikymppisenä. Kaiken kaikkiaan nämä puutteet ovat auttaneet minua kasvamaan optimistisemmaksi ja vahvemmaksi tuottajaksi vuosien kuluessa.

 

 

Melkein unohdin, meillä oli pikkujoulu-keikka Rovaniemellä rautatieasemarakennuksessa jouluna 2008. Minulla ei ole siitä yhtään kuvaa. Mitähän muuta olen unohtanut?